Sukatševin metsätyyppiteoria

Venäjällä käytössä oleva kasvupaikkaluokittelu on V. N. Sukatševin kehittämä ja se pohjautuu Morozovin metsätyyppiluokitteluun. Venäjän metsätyyppiluokitus on tehty lajittuneille maalajeille, koska vallitsevia maalajeja Venäjällä ovat lajittuneet maalajit. Metsiköiden mänty- ja kuusivaltaisuus ovat metsätyyppien ryhmittelyn lähtökohta. Myös muille puulajeille on tehty metsätyypit.

Metsätyypin määrityksessä tärkeimmät kriteerit ovat valtapuulaji ja kasvupaikan boniteettiluokka. Lisäksi huomioidaan muun muassa maaston pinnanmuodot ja vesiolot sekä kenttä- ja pohjakerroksen tunnuskasvit. Metsätyypit nimetään puulajin ja nimikkokasvilajin tai –lajiryhmän mukaan. kuten käenkaalikuusikko, mustikkamännikkö, sararahkasammalmännikkö.

Metsätyypit eivät esiinny samanlaisina edes Euroopan puolella Venäjää, vaan jakaantuvat sarjaan maantieteellisiä variantteja (sijaistyyppejä). Alueelliset metsäntutkimuslaitokset ovat tehneet Sukatševin luokitusta vastaavat metsätyyppisarjat eri kasvillisuusvyöhykkeisiin.

Jokaiselle ilmastovyöhykkeen formaatiolle muodostetaan maaperästä johtuva kasviyhdyskuntakaavio. Kaaviossa kukin sarja (viiva) vastaa eri tekijöiden muutoksia. Metsätyypit on sijoitettu koordinaatistoon maaperäolosuhteiden muuttumisjärjestyksessä. Sukatšev painotti, että luokittelussa ei ole merkitystä yhdellä tekijällä esimerkiksi vedellä, vaikka se olisi tärkeä tekijä, vaan kaikkien tekijöiden yhteisvaikutuksella. Jokainen sarja esittää siis monen tekijän muutoksia, vaikkakin jokin tekijä onkin vallitsevana.

Näiden rivien mukaisesti muodostetut metsätyypit yhdistetään ryhmiin. Sukatšev jakoi kuusikot viiteen metsätyyppiryhmään ja männiköt kuuteen metsätyyppiryhmään.

Sukatšev piti käenkaalikuusikkoa metsätyyppien kantatyyppinä. Sukatšev oli sitä mieltä, että suurin osa Venäjän pohjoisosien metsistä muuttuu sukkession edetessä vähitellen käenkaalikuusikoksi. Sukatsev jakoi metsätyypit primaarisiin tyyppeihin eli perustyyppeihin ja sekundaarisiin eli johtuneisiin tyyppeihin.