Tekijänoikeudet ja muut immateriaalioikeudet
Tekijänoikeus
Tekijänoikeuslainsäädännön tavoitteena
on edistää luovaa työtä sen eri ilmenemismuodoissa
takaamalla tekijöille ja muille oikeudenhaltijoille yksinoikeus
määrätä luomiensa ja tuottamiensa aineistojen lähes
kaikenlaisesta käytöstä. Suomessa keskeisin tekijänoikeutta
koskeva säädös on tekijänoikeuslaki vuodelta1961. Lakia on
muutettu sen antamisvuoden jälkeen noin 20 kertaa. Tekijänoikeus
on perinteisesti ollut hyvin kansainvälinen oikeudenala.
Kansainvälisellä tasolla on solmittu useita yleissopimuksia
turvaamaan tekijöiden ja lähioikeuksien haltijoiden asemaa. Myös
EU-tasolla jäsenvaltioiden tekijänoikeuslainsäädäntöjä on
harmonisoitu antamalla tekijänoikeutta ja lähioikeuksia
koskevia direktiivejä.
Tällä hetkellä tekijänoikeuslakia ollaan
parhaillaan muuttamassa EU:n ns. tietoyhteiskunnan tekijänoikeusdirektiivin
2001/29/EY vaatimusten edellyttämällä tavalla. Samalla lakia
tarkistetaan eräiltä muilta osin. Lakien tekijänoikeuslain ja
rikoslain 49 luvun muuttamisesta on tarkoitus tulla voimaan
syyskaudella 2003. Opetusministeriön verkkosivulla http://www.minedu.fi
(linkki Tekijänoikeus) on perustietoa tekijänoikeudesta ja
tekijänoikeuslain uudistamistyöstä. Linkin Tekijänoikeusneuvosto
kautta voi tutustua tekijänoikeusneuvostoon lausuntoihin.
Sähköisen liiketoiminnan yhteydessä tekijänoikeudet
tulee ottaa huomioon mm. verkkosivustoa rakennettaessa sekä
käytäessä liiketoimintaa hyödykkeillä, jotka tulevat tekijänoikeudella
suojatuiksi. Tekijänoikeussuojaa voivat saada useat verkkosivun
elementit, kuten tekstit, valokuvat, piirrokset, grafiikka,
tietokoneohjelmat, musiikki, videoleikkeet, tietokannat jne.
Tekijänoikeussuojan syntymiselle ei ole asetettu mitään
muotovaatimuksia kuten rekisteröinti, maksujen maksaminen tai
copyright-merkin käyttö.
Tekijänoikeuden sisältönä on tekijälle
(tai oikeuden siirtymisen perusteella oikeudenhaltijalle)
kuuluva lakisääteinen yksinomainen määräämisvalta teoksen
(tai muun suojan kohteen) lähes kaikenlaisesta käytöstä.
Tekijänoikeuslainsäädännössä nämä tekijälle kuuluvat
yksinoikeudet jaetaan taloudellisiin ja moraalisiin oikeuksiin. Tekijänoikeuslain
taloudellisia oikeuksia koskevan perussäännöksen mukaan tekijällä
on yksinoikeus määrätä teoksensa kappaleiden valmistamisesta
ja teoksen saattamisesta yleisön saataviin.
Aatteelliset eli moraaliset oikeudet ovat tekijän henkilöön
liittyviä oikeuksia. Teosta käytettäessä on tekijän nimi
ilmaistava hyvän tavan mukaan, eikä teosta saa muuttaa tai käyttää
tekijää loukkaavalla tavalla tai loukkaavassa yhteydessä.
Tekijänoikeussuoja on kestoltaan rajallinen
oikeus. Varsinaisten teosten suoja-aika on 70 vuotta laskettuna
tekijän kuolinvuoden lopusta. Lähioikeuksien suoja-aika on pääsääntöisesti
50 vuotta.
Tekijänoikeuden loukkaus on sanktioitu sekä
tekijänoikeuslaissa että rikoslaissa. Maksimirangaistus tekijänoikeuden
loukkauksesta on kaksi vuotta vankeutta. Lisäksi tekijänoikeuden
loukkauksesta seuraava siviilioikeudellinen korvausvastuu
(hyvitys ja mahdollinen vahingonkorvaus) saattaa nousta hyvinkin
suureksi.
Linkitys
Tietoverkolle luonteenomaisena piirteenä
voidaan pitää linkkien tekemistä toisille verkkosivustoille.
Tällä hetkellä linkitykseen liittyy useita oikeudellisia epävarmuustekijöitä.
Linkkejä voidaan tehdä monella tavoin ja eri linkitystapoja on
mahdollista yhdistellä. Linkityksen sallittavuutta on
arvioitava viime kädessä tapauskohtaisesti. Epävarmoissa
tilanteissa on aina syytä pyytää lupa linkin tekemiseen tai
ainakin informoida linkitettävän sivuston oikeudenhaltijaa.
Karkeasti sanottuna hyperlinkkien (tavallinen hakulinkki)
tekemistä voidaan useimmissa tapauksissa pitää sallittuna.
Hyperlinkit, jotka vievät käyttäjän syvälle linkitetyn
sivuston hierarkiaan ohi aloitus- tai pääsivun (ns. syvälinkki)
saattavat aiheuttaa oikeudellisia ongelmia. Tämä johtuu siitä,
että niiden seurauksena käyttäjä ohittaa aloitussivulla
mahdollisesti olevat aineiston käyttöehdot, tiedot
oikeudenhaltijasta tai mainokset. Kehyslinkit, jotka avaavat
linkitetyn aineiston linkittäjän kehykseen siten, että käyttäjä
ei voi olla täysin varma miltä sivustolta aineisto on peräisin,
edellyttävät linkitettävän aineiston oikeudenhaltijan lupaa.
Myös inline –linkitys, jota käytetään mm. valokuvien ja
muun graafisen materiaalin sisällyttämiseksi verkkosivulle,
edellyttää oikeudenhaltijan lupaa.
Muut immateriaalioikeudet
Immateriaalioikeus jaetaan perinteisesti
tekijänoikeuteen ja teollisoikeuksiin. Teollisoikeuksia ovat
mm. tavaramerkkioikeus, mallioikeus, hyödyllisyysmallioikeus ja
patenttioikeus. Tekijänoikeuden tavoin myös teollisoikeudet
ovat yksinoikeuksia. Kukaan ei saa käyttää liiketoiminnassaan
esimerkiksi toisen suojattua tavaramerkkiä. Teollisoikeussuojan
syntyminen edellyttää kuitenkin pääsääntöisesti rekisteröintiä
sekä rekisteröinti- ja ylläpitomaksujen suorittamista.
Hakemukset Suomessa tehdään patentti- ja
rekisterihallitukselle http://www.prh.fi.
Verkkotunnukset
Yrityksen tai organisaation verkkosivun
domain-nimi eli verkkotunnus on tekstimuodossa oleva verkkosivun
osoite Internet-verkossa. Nykyään verkkotunnukset on
yrityksille tärkeä kilpailukeino. Yrityksen toiminimeä tai
tavaramerkkiä vastaava tai lähellä oleva verkkotunnus auttaa
löytämään yrityksen kotisivut ja on helppo muistaa jälkeenpäin.
Verkkotunnuksen antamisesta tietylle käyttäjälle
käytettäväksi päättää joka maassa paikallinen taho, jolle
verkkotunnusten myöntämisoikeus on annettu. Myöntämisperusteet
eri maissa voivat vaihdella huomattavasti. Suomessa
verkkotunnusten sääntely muuttui aikaisempaa vapaammaksi, kun
uusi verkkotunnuslaki (228/2003) tuli voimaan 1.9.2003. Viestintäviraston
verkkosivuilta http://www.ficora.fi
löytyy tarkempaa tietoa domain-nimien rekisteröinnistä.
Markkinointi ja yksityisyyden suoja
Perusteiltaan Internetissä tapahtuva
markkinointi ei eroa perinteisestä markkinoinnista. Internet
tuo kuitenkin markkinointiin mukaan reaaliaikaisuuden niin
mainonnassa kuin asiakaspalvelussa. Myös oikeudellisesti
Internet ei markkinointikanavana eroa perinteisistä
markkinointikanavista. Markkinointia sääntelevät normit
soveltuvat yhtä lailla tietoverkkojen välityksellä
tapahtuvaan toimintaan kuin perinteiseenkin toimintaympäristöön.
Ongelmia aiheuttavat kuitenkin muun muassa ympäristön kansainvälisyys,
ja se miten perinteisiä säännöksiä tulisi tulkita sähköisessä
ympäristössä.
Markkinoinnin oikeuslähteet
Markkinointiin sovellettavat keskeiset
oikeuslähteet voidaan jakaa Suomen lakeihin ja säädöksiin,
EY-säädöksiin, oikeuskäytäntöihin sekä sitomattomiin
kotimaisiin ja kansainvälisiin menettelytapaohjeisiin,
suosituksiin ja sääntelyhankkeisiin.
1. Suomen lait ja lakeja alempitasoiset säädökset:
- Kuluttajansuojalaki (38/1978)
2 luku sisältää kuluttajamarkkinointia
koskevat säännökset.
5 luku koskee kuluttajakauppaa.
6 luku sääntelee koti- ja etämyyntiä.
- Kauppalaki (335/1987)
Laki koskee ensisijaisesti
elinkeinonharjoittajien (ostajan ja myyjän) välisiä
sopimussuhteita irtaimen kaupassa.
- Laki sopimattomasta menettelystä
elinkeinotoiminnassa (1061/1978)
Lain tavoitteena on turvata rehellinen ja hyvän
liiketavan mukainen kilpailu elinkeinonharjoittajien välillä.
- Asetus kulutushyödykkeen hinnan
ilmoittamisesta markkinoinnissa (9/1989)
Asetus sääntelee tavaroiden ja palvelujen
myyntihinnan ja yksikköhinnan ilmoittamista
kuluttajamarkkinoinnissa.
- Asetus kulutustavarasta annettavasta
tiedosta (97/1987)
Asetus määrää muun muassa siitä, minkälaisia
tietoja kulutustavaran myyntipäällyksessä tulee antaa.
- Laki tietoyhteiskunnan palvelujen
tarjoamisesta (458/2002)
Laki sisältää säännöksiä mm.
verkkokauppaa harjoittavan yrityksen tiedonantovelvollisuudesta.
Lailla toteutetaan myös markkinointiin
soveltuva ns. alkuperämaaperiaate.
- Henkilötietolaki (523/1999)
Henkilötietolain (523/1999) ensisijaisena
tavoitteena on henkilön yksityisyyden suojaaminen.
- Laki yksityisyyden suojasta televiestinnässä
ja teletoiminnan tietoturvasta (565/1999)
Laki sisältää mm. sähköposti- ja
tekstiviestimarkkinointia koskevat säännöt.
- Tuoteturvallisuuslaki (914/1986)
Lailla pyritään ennalta suojaamaan kuluttajia
kulutushyödykkeen käytöstä kuluttajien terveydelle tai
omaisuudelle aiheutuvilta vaaroilta muun muassa
elinkeinonharjoittajalle asetetulla huolellisuus- ja
ilmoitusvelvollisuudella.
- Tuotevastuulaki (694/1990)
Lain perusteella korvataan vaarallisen tuotteen
aiheuttama henkilölle tai omaisuudelle aiheutunut vahinko.
- Säädöstekstit löydät esimerkiksi
valtion säädöstietopankista http://www.finlex.fi
(lainsäädäntö -> lain täydellinen nimi -> hae)
2. EY-säädökset:
- EY:n perustamissopimuksen säännökset
Perustamissopimusten määräyksillä (eli ns.
primäärioikeudella) on merkitystä muun muassa EY –lainsäädäntöä
tulkittaessa. Tätä kautta ne voivat ulottaa vaikutuksensa myös
markkinoinnissa sovellettaviin säännöksiin.
- Markkinointia koskevat direktiivit
Euroopan yhteisössä on annettu useita
direktiivejä, joiden tarkoituksena on yhtenäistää
markkinointisäännöksiä ja kuluttajansuojaa eräiltä osin jäsenvaltioissa.
- Sähköisen kaupankäynnin direktiivi
(2000/31/EY)
Saatettu voimaan antamalla laki
tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta (458/2002).
- Direktiivi harhaanjohtavasta mainonnasta
(84/450/ETY) ja sen muutos (97/55/EY)
Saatettu voimaan muuttamalla kuluttajansuojalain
2 lukua (1072/2000) ja sopimattomasta menettelystä annettua
lakia (1073/2000).
- Etämyyntidirektiivi (97/7/EY)
Saatettu voimaan muuttamalla kuluttajansuojalain
6 lukua (1072/2000).
- Henkilötietodirektiivi (95/45/EY)
Saatettu voimaan antamalla henkilötietolaki
(523/1999).
- Televiestinnän tietosuojadirektiivi
(97/66/EY)
Saatettu voimaan antamalla laki yksityisyyden
suojasta televiestinnässä ja teletoiminnan tietoturvasta
(565/1999)
- Sähköisen viestinnän
tietosuojadirektiivi (2002/58/EY)
Direktiivi tulee implementoida osaksi jäsenvaltioiden
kansallisia lainsäädäntöjä 31.10.2003 mennessä
3. Oikeuskäytäntö:
- Markkinaoikeuden ratkaisut
Markkinatuomioistuin ja kilpailuneuvosto
yhdistyivät 1.3.2002 uudeksi erityistuomioistuimeksi –
markkinaoikeudeksi. Markkinaoikeus käsittelee KSL:n
markkinointia koskevia ja SopMenL:n piiriin kuuluvia asioita sekä
aiemmin kilpailuneuvostolle kuuluneita
kilpailunrajoitusasioita. Katso http://www.oikeus.fi/markkinaoikeus
- Korkeimman oikeuden ja korkeimman
hallinto-oikeuden ratkaisut
Ratkaisut löytyvät osoitteesta http://www.finlex.fi
(oikeuskäytäntö).
- Euroopan yhteisön tuomioistuimen päätökset
Mikäli oikeuskysymys liittyy yhteisöoikeuden säännösten
ja jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön välillä
mahdollisesti olevaan ristiriitaan tai yhteisöoikeuden säännösten
tulkintaan, tekee ratkaisun viime kädessä EY-tuomioistuin.
4. Sitomattomat kotimaiset ja kansainväliset
menettelytapaohjeet, suositukset ja sääntelyhankkeet:
- Kuluttajavirasto ja kuluttaja-asiamies
Kuluttaja-asiamiehen ohjeet ovat luettavissa
kuluttajaviraston verkkosivuilla http://www.kuluttajavirasto.fi.
Katso myös kuluttajaviraston verkkosivuilta
"Sähköinen
kauppa ja kuluttajat" (perustana OECD:n suositukset) ja
Pohjoismaisten kuluttaja-asiamiesten suositus sähköisestä
kaupasta ja kuluttajista.
Katso lisäksi kuluttajaviraston verkkosivuilta
”Verkkokauppiaan
ohje” josta löydät myös linkit: ”Ostoksilla
verkkokaupassa, opas kuluttajille” (TIEKE) ja ”Sähköisen
kaupankäynnin aapinen, opas pk-yrityksille” (TIEKE).
- Kuluttajavalituslautakunnan ratkaisut
Kuluttajavalituslautakunnan ratkaisut ovat
suosituksia (vailla oikeudellista sitovuutta), jotka koskevat
normaalisti kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisiä
erimielisyyksiä, eivätkä siis markkinointia sinänsä.
- Liiketapalautakunnan lausunnot
Keskuskauppakamarin alaisuudessa toimiva
liiketapalautakunta antaa lausuntoja siitä, onko jotain
elinkeinonharjoittajan toimenpidettä pidettävä hyvän
liiketavan vastaisena tai mainonnan kansainvälisiä perussääntöjä
loukkaavana. Varsinaisena oikeusistuimena asioissa toimii
markkinaoikeus.
Katso http://www.keskuskauppakamari.fi
- Kansainvälisen kauppakamarin (ICC)
laatimat mainonnan kansainväliset perussäännöt ja
Internet-mainonnan kansainväliset ohjeet
Katso "Guidelines
on Advertising and Marketing on the Internet" http://www.iccwbo.org
- Suomen Suoramarkkinointiliitto ry:n käytännesäännöt
SSML on antanut muun muassa ohjeet
”Kuluttajien henkilötietojen käsittely ja tietosuoja
markkinoinnissa” ja laatinut "Sähköisen kuluttajakaupan
pelisäännöt", jotka löydät sivulta http://www.ssml-fdma.fi.
- Tietosuojavaltuutettu
Ohjeita tietosuojasta ja mm. henkilötietolaki http://www.tietosuoja.fi
ja dokumentti ”tietosuoja ja yksityisyys”
- Muita lähteitä
Consumers International http://www.consumersinternational.org
Federal Trade Comission (USA) http://www.ftc.gov
Better Business Bureaun (BBB) http://www.bbbonline.org
Kansainvälisyyden tuomat haasteet
Verkossa toteutettava markkinointi voi
helposti ulottaa vaikutuksensa tarkoituksellisesti tai ilman
varsinaista tarkoitusta useissa eri maissa asuviin kuluttajiin
tai muihin asiakkaisiin. Tästä ”kansallisten rajojen häviämisestä”
saattaa aiheutua ainakin kaksi merkittävää ongelmaa:
1) Lainvalintakysymykset: minkä maan lakia
sopimussuhteessa sovelletaan kun ostaja ja myyjä ovat
sijoittautuneet eri maihin?
2) Lainvastainen markkinointi: markkinointia
ja mainontaa koskevat säännökset sekä kuluttajansuojan taso
saattavat vaihdella huomattavasti eri maissa: Minkä maan
markkinointilainsäädäntöä pitäisi noudattaa?
Sähköisen kaupankäynnin direktiiviin
(2000/31/EY) tai ”sähkökauppadirektiiviin” sisältyvän
alkuperämaaperiaatteen mukaan EU/ETA –alueella markkinointiin
sovelletaan lähtökohtaisesti markkinoijan
sijoittautumisvaltion lakia. Sähköisen kaupankäynnin
direktiivi on implementoitu Suomessa säätämällä laki
tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta (458/2002). Alkuperämaaperiaate
on käytännössä varsin merkittävä verkkokauppaa
harjoittavan yrityksen näkökulmasta. Suomalainen
verkkokauppias täyttää EU/ETA –alueen markkinointia
koskevan lainsäädännön vaatimukset noudattamalla Suomen
lakia.
Mikäli suomalaisen verkkokauppaa
harjoittavan yrityksen markkinointi suuntautuu EU/ETA –alueen
ulkopuolelle, ei ole oikeudellisesti selvää, miten
markkinointiin sovellettavat säännöt määräytyvät.
Markkinoinnin kohdemaan viranomaiset ja tuomioistuimet
soveltavat todennäköisesti oman maansa säännöksiä myös
suomalaiseen markkinoijaan. Kohdemaan viranomaiset ja
tuomioistuimet voivat myös katsoa itsensä toimivaltaisiksi käsittelemään
ko. maassa kielletyn markkinointitoimen ja määräämään siitä
ko. maan kansallisen lain mukaisen seuraamuksen. Sinänsä
kansallisen tuomioistuimen toimivalta ja annettujen tuomioiden täytäntöönpanokelpoisuus
saattaa olla ongelmallista, kun kyseessä on Internetissä
tapahtuva toiminta. Käytännössä verkkokauppaa harjoittavan
yrityksen tulisi siis tuntea kohdemaan markkinointilainsäädäntö,
jotta oikeudellisilta riskeiltä voidaan välttyä.
Päivitetty:
29.10.2003 Helena Tirronen, helena.tirronen@tamk.fi
| 
