Tietoturva

 Lainsäädäntö

 Sähköinen asiointi

 Maksaminen

Maksujärjestelmät ja niiden luokittelu

Toimiva maksujärjestelmä on sähköisen liiketoiminnan edellytys. Merkittävä syy sähköisen kaupankäynnin ennakoitua hitaampaan yleistymiseen on ollut maksujärjestelmien kehittymättömyys, maksamisen turvallisuuteen liittyvät pelot ja käytettävyysongelmat. Sähköinen maksaminen ei ole enää  kaupankäynnin laajenemisen esteenä. Käytössä on useita laajasti käytettyjä, turvallisia ja toimivia järjestelmiä.

Vaikka sähköisessä kaupankäynnissä käytetään myös perinteisiä maksujärjestelmiä, jätetään ne tällä opintojaksolla pelkälle maininnalle. Samoin jätetään käsittelemättä pelkästään yritysten välisessä kaupassa käytettävät maksujärjestelmät.

Sähköisessä kaupankäynnissä on käytössä useita rinnakkaisia maksujärjestelmiä aivan kuten perinteisessä kaupankäynnissä. Yksi maksujärjestelmä soveltuu tiettyyn tilanteeseen, mutta on täysin sopimaton toisen tyyppisen ostoksen tekemiseen. Säätilan tarkistaminen sääpalvelusta ja auton ostaminen verkossa asettavat eri vaatimuksia maksujärjestelmälle.

Sähköisessä maksutapahtumassa tarvitaan yleensä ostajan ja myyjän lisäksi välittäjä, joka huolehtii maksamiseen liittyvistä käytännön järjestelyistä. Lisäksi välittäjä voi varmistaa maksamisen turvallisuuden ja huolehtia esimerkiksi maksamisen nimettömyydestä.

Sähköisen kaupankäynnin aapisessa (TIEKE, 2001) on esitetty tarkistuslista maksutavan valintaan vaikuttavista tekijöistä.

• Ovatko asiakkaat yrityksiä vai kuluttajia?

• Ovatko asiakkaat kotimaisia vai ulkomaisia?

• Mitkä ovat asiakaskunnan käyttämät maksutavat?

• Miten maksutapa vaikuttaa koko kauppatapahtuman sujuvuuteen?

• Kuinka suuret maksutavan kulut ovat suhteessa tuotteen tai palvelun hintaan?

• Tapahtuuko toimitus ja maksu samanaikaisesti (luottoriski)? 

• Liittyykö maksamiseen valuuttariskiä?

• Liittyykö maksutapaan turvallisuusriskejä ja onko ne huomioitu?

• Onko sähköisten maksutavan yleistymisestä varmuus?

• Onko mahdollinen rahan palautus sujuvaa?

Kuluttajakaupassa maksutavan valintaan vaikuttaa keskeisesti palvelun tai tuotteen kohderyhmä. Valitaan maksutapa, jota kohderyhmä käyttää tai se on helposti otettavissa käyttöön.

Kannattaa käyttää useampia maksutapoja, koska harvoin kohderyhmä on täysin homogeeninen. Sähköisten maksujärjestelmien rinnalla voidaan käyttää perinteisiä maksutapoja.

Maksujärjestelmän valintaan vaikuttaa myös se, kuinka tuote tai palvelun toimitetaan asiakkaalle. Sähköisesti toimitettavaan palveluun soveltuu sähköinen maksutapa, kun taas postista noudettavan paketin maksamiseen soveltuu hyvin perinteinen postiennakko.

Maksujärjestelmästä aiheutuvat kulut sekä myyjälle että asiakkaalle on huomioitava menetelmän käyttökelpoisuutta arvioitaessa. Pieniä maksuja ei kannata kerätä menetelmällä, jossa kulut nousevat merkittäviksi suhteessa hyödykkeen hintaan.

Sähköisessä kaupankäynnissä on huomioitava myös maksamiseen ja tuotteen toimittamiseen liittyvät riskit, joihin maksujärjestelmän valinnalla voidaan vaikuttaa.

Maksujärjestelmien luokittelu

Maksun suuruus on keskeinen maksujärjestelmien suunnittelukriteeri. Mitä pienempi maksu on, sitä tärkeämmäksi tulevat maksamiseen liittyvät kulut. Pienissä maksuissa pyritään lisäksi ostajan nimettömyyteen ja maksujärjestelmän käytön helppouteen.

Suurissa maksuissa tärkeämmäksi tulevat tietoturvallisuus, maksajan tunnistaminen ja maksamiseen liittyvien riskien minimointi.

Maksujärjestelmän soveltuvuutta voidaan tarkastella maksun suuruuden mukaan:

• mikromaksu (< 1e )    

• pienet maksut (1-20e)

• keskisuuret maksut (20e-500e) 

• suuret maksut (> 500 e)

Mikromaksu tarkoittaa erittäin pieniä maksuja, joita peritään esimerkiksi hakupalvelussa tietohausta. Yksittäinen maksu voi olla alle sentin, mutta palvelun volyymi on suuri ja sitä käytetään usein. Mikromaksujen keräämisen hankaluuden ja kustannustehottomuuden vuoksi suuri osa Internetin palveluista on vielä ilmaisia. Koska mikromaksuja varten ei ole olemassa laajasti käytössä olevaa maksumenetelmää, voidaan maksujen kerääminen tehdä yhdistämällä useita maksuja ja veloittamalla ne kerralla. Teet tuhat tietohakua ja maksat ne kaikki samalla kertaa.

Mikromaksamisen ongelmaan törmätään myös perinteisessä maksamisessa. Suomessa pienin käytössä oleva kolikko on 5 senttiä, koska sitä pienemmissä kolikoissa rahana painaminen on kalliimpaa kuin sen nimellisarvo.

Mikromaksuja ja pieniä maksuja varten on kehitelty lähes kymmenen vuotta sopivaa sähköistä rahaa. Useita projekteja on pilotoitu käytännössä, mutta mikään menetelmä ei ole vielä tullut laajaan yleiseen käyttöön.

Eri suuruisia maksuja varten on olemassa toimivia menetelmiä, joita käsitellään myöhemmin.

Toinen maksamisen luokittelunkriteeri on se, milloin asiakas hyödykkeen maksaa. Maksaminen voi tapahtua:

• ennakkomaksuna

• ajantasamaksuna

• jälkimaksuna

Myyjän kannalta ennakkomaksu on riskittömin, koska asiakas maksaa tuotteen tai palvelun ennen kuin hän saa sen käyttöönsä. Tällöin myyjä saa varmasti maksun. Ongelmana voi olla tuotteen ja rahojen palautus. Asiakkaan kannalta tähän maksutapaan liittyy riski siitä, ettei hän saa tuotetta, vaikka on sen maksanut.

Ajantasamaksu on molemmille kaupan osapuolille reilu, mutta sen toteuttaminen on hankalampi kuin kahden muun menetelmän. Tämä maksutapa ei myöskään sovellu muihin kuin sähköisesti asiakkaalle toimitettaviin tuotteisiin tai palveluihin. Käytännössä tässäkin maksutavassa maksu suoritetaan ennakkomaksuna ostotapahtuman yhteydessä samalla, kun asiakas hyväksyy kaupan.

Jälkimaksussa asiakas saa ensin tuotteen ja maksaa vasta sen jälkeen. Tämä maksutapa on asiakkaan kannalta varmin, mutta myyjälle jää riski maksun saamisesta.

Maksujärjestelmissä joudutaan määrittelemään myös, missä rahaa säilytetään. Sähköisissä maksujärjestelmissä raha on joko tilillä (pankki, rahan välittäjä, palvelun tarjoaja) tai rahan käyttäjä säilyttää rahaa sähköisesti jossakin hänellä olevassa tallennusmediassa (tietokone, matkapuhelin, toimikortti).

Sähköisiin maksujärjestelmien käyttöön liittyy seuraavia uhkia:

• rahan väärentäminen

• rahan kopiointi ja uudelleen käyttö

• rahan häviäminen

• rahaliikenteen salakuuntelu ja häirintä  

• rahan varastaminen  

• myyjäriski (myyjä ei toimita maksettua hyödykettä)     

• luottoriski (asiakas ei maksa samaansa hyödykettä)

Näitä uhkia pyritään pienentämään seuraavilla toimenpiteillä:

• maksun osapuolet tunnistetaan

  • Tämä ei sulje pois anonyymiä rahan käyttöä

• maksun hyväksymisvaatimus

  • Asiakkaan hyväksyttävä maksu ennen maksun siirtymistä myyjälle 

• maksun kiistämättömyys

  • Myyjä ei voi kiistää maksua eikä ostaja voi kiistää hyväksyneensä maksua 

• maksuun liittyvän tietoliikenteen salakirjoitus 

  • Salaus, eheys, tunnistaminen, kiistämättömyys

Maksutapoina sähköisessä kaupassa käytetään sekä perinteisiä maksuja että tietoverkkojen välityksellä tapahtuvia sähköisiä maksuja:

• perinteiset maksutavat   

  • Käteinen raha, luottokortti, postiennakko, pankkisiirto

• sähköiset maksutavat    

  • Sähköinen tilisiirto (verkkopankki, asiakastili)

  • Sähköinen tilivelan siirto (luottokortti)

  • Sähköinen raha (toimikortti, elektroninen raha)

   

Pohdintatehtävä

1. Mieti tilanteita (sähköisessä kaupassa), joissa perinteiset maksutavat ovat toimivampia tai parempia kuin sähköiset menetelmät?

Päivitetty:
29.10.2003 Jari Uimonen, jari.uimonen.ncp.fi