Sähköisen kaupan sopimukset

Sähköisen liiketoiminnan perusedellytys on, että osapuolet voivat tehdä sitovia sopimuksia keskenään. Suomessa ja useimmissa muissakin maissa tunnustetun sopimusvapauden periaatteen mukaisesti sitova sopimus voidaan tehdä pääsääntöisesti muotovapaasti joko kirjallisesti, suullisesti tai verkon välityksellä.

Verkkosopimukset ovat sähköisiä sopimuksia, joille on ominaista että tahdonilmaisujen vaihto tapahtuu tietoverkon välityksellä. Sopimuksen teossa ei tällöin ole mahdollista käyttää perinteistä kirjallista muotoa tai omakätistä allekirjoitusta. Verkko-sopimukset ovat lisäksi luonteeltaan tyypillisesti etäsopimuksia. Sähköisten sopimusten luotettavuuden kannalta on tärkeää, että oikeustoimen sisältö, oikeustoimen tekijä ja tämän ilmaisutahto on myöhemmin todennettavissa.

Sopimuksen syntyminen

Suomessa sopimuksen syntymisen perusmalli määräytyy oikeustoimilain säännösten mukaisesti. Käytännössä sopimus voidaan aikaan saada monella muullakin tavalla kuin oikeustoimilaissa kuvatulla tavalla. Toisinaan se, onko osapuolten välille ylipäätään syntynyt sitova sopimus, voi aiheuttaa vaikean näyttö- ja tulkintaongelman. Sopimuksen tekoon liittyvänä tyypillisenä ongelmana voidaan pitää myös epätäydellisesti tehtyjä sopimuksia ts. tilannetta, jossa osapuolet tulkitsevat sopimuksen sisältöä toisistaan poikkeavalla tavalla.

Oikeustoimilain mukaisesti sopimus katsotaan syntyneeksi, kun sopimuksen tekemistä koskevaan tarjoukseen on saatu hyväksyvä vastaus. Tehdyn tarjouksen tulee olla täsmällinen ja yksilöity, jonka vastaanottaja voi yksiselitteisesti hyväksyä tai hylätä. Lähtökohtaisesti tehty tarjous sitoo antajaansa siitä alkaen, kun vastaanottajalla oli mahdollisuus ottaa selko tarjouksen sisällöstä. Oikeustoimilain säännösten dispositiivisuudesta eli tahdonvaltaisuudesta johtuen tarjouksen tekijä voi rajoittaa tarjouksen sitovuutta haluamallaan tavalla, esimerkkinä ehdot ”sitoumuksetta”, ”niin kauan kuin tavaraa riittää” tai ”oikeudet hinnanmuutoksiin pidätetään”. Tarjouksen tekijä myös luonnollisesti määrää tarjouksen voimassaoloajan. Ellei voimassaoloaikaa ole määrätty, on tarjous voimassa kohtuullisen ajan. Tarjoukseen annettu vastaus sitoo antajaansa vastaavalla tavoin kuin tarjous tekijäänsä. Mikäli hyväksyvä vastaus saapuu myöhässä tai jos vastaus ei enää vastaa alkuperäistä tarjousta siihen tehdyn lisäyksen, ehdon tai rajoituksen johdosta, puhutaan vastatarjouksesta. Tarjouksen tekijä päättää hyväksyykö vastatarjouksen, joka sitoo vastatarjouksen tekijää sellaisenaan.

Käytännössä sopimuksen syntyminen ei ole läheskään niin kaavamaista kuin oikeustoimilain perusmallissa esitetään. Varsinkin pitkäkestoisiin tai muuten merkittäviin sopimuksiin liittyy usein monia sopimusneuvotteluvaiheita ja niihin kytkeytyviä aie- ja esisopimuksia.

Sopimuksen tekeminen ja sähköinen liiketoiminta

Yritysten välistä nimenomaan sähköistä kaupankäyntiä tai sopimuksen tekemistä koskevaa normistoa on hyvin vähän. Sopimusvapauden periaatteesta (mm. sopijakumppanin valintavapaus, muotovapaus, sisältövapaus, lainvalintavapaus) johtuen yritykset voivat pääsääntöisesti vapaasti sopia oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Sähköinen sopimus on lähtökohtaisesti samassa asemassa kuin perinteinenkin sopimus. Kuluttajien kanssa tehtäviin sopimuksiin sen sijaan liittyy useita pakottavia säännöksiä koskien esimerkiksi verkossa toimivasta yrityksestä ja sen tuotteista annettavia ennakkotietoja, lainvalintaa sopimussuhteessa ja kuluttajan peruutusoikeutta verkkokaupasta tilaamansa tuotteen osalta.

Euroopan unionin sähköisen kaupankäynnin direktiivin eräänä tavoitteena on sähköisen sopimuksen pätevyyden tunnustaminen kaikissa jäsenvaltiossa. Suomessa direktiivin määräys on implementoitu tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta annetulla lailla (458/2002). Lain 3 luvun 12 § (Sopimusta koskevien muotovaatimusten täyttäminen sähköisesti) mukaisesti:

Jos sopimus on lain mukaan tehtävä kirjallisesti, vaatimuksen täyttää myös sellainen sähköinen sopimus, jonka sisältöä ei voida yksipuolisesti muuttaa ja joka säilyy osapuolten saatavilla. Jos sopimus on lain mukaan allekirjoitettava, sovelletaan, mitä sähköisistä allekirjoituksista erikseen säädetään. Mitä tässä momentissa säädetään, koskee vastaavasti sopimussuhteeseen liittyviä osapuolten ilmoituksia ja muita toimenpiteitä, joiden on lain mukaan oltava kirjallisia tai allekirjoitettuja. Jos sopimukseen liittyvä ilmoitus on lain mukaan toimitettava todisteellisesti, vaatimus voidaan täyttää myös sellaisella sähköisellä menetelmällä, jonka avulla voidaan näyttää vastaanottajan saaneen ilmoituksen. Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, ei sovelleta kiinteistön kauppaa tai muuta luovutusta koskevaan sopimukseen eikä perhe- tai jäämistöoikeudelliseen sopimukseen.

Sähköiseen sopimuksentekoon, tarjouksen tekemiseen ja hyväksymiseen, liittyy eräitä epävarmuustekijöitä:

1) Miten varmistetaan, että sopijaosapuoli on se joka väittää olevansa, eivätkä annetut tahdonilmaisut muutu sopimuksenteon eri vaiheissa
Myyjän/palveluntarjoajan on voitava näyttää, että ostaja/käyttäjä on sitoutunut sopimukseen ts. sähköisesti annettu hyväksyvä vastaus on aito ja sisällöltään muuttumaton, eikä sitä ole tehnyt joku muu kuin oletettu sopijaosapuoli. Näyttökysymykset riitatilanteessa voivat usein muodostua tavanomaista vaikeammiksi, kun sopimus on tehty sähköisesti.

2) Sopimusehtojen yksipuolisuus sähköisillä kauppapaikoilla (vakioehdot)
Mitä ehtoja ostaja/käyttäjä hyväksyy rekisteröitymällä / tilaamalla ja mitä ehtoja ei mahdollisesti katsota sopimuksen osaksi. Suomalaisen käytännön mukaan sopimuksen osaksi tulevat ainoastaan ne ehdot, joihin ostaja/käyttäjä on voinut tutustua (tai joihin hänen olisi pitänyt tutustua) ennen hyväksyvän vastauksen antamista. Tämä edellyttää sähköisessä kaupankäynnissä, että myyjän/palveluntarjoajan tulee ottaa sopimusehtonsa selkeästi osaksi myyntiaineistoa ja vaatia ostajalta/käyttäjältä ilmoitus tai muu yksiselitteinen hyväksyntä, että tämä on tutustunut ehtoihin.

3) Sopimus on epätäydellinen ja tulkinnanvarainen
Sopimusehtoja laadittaessa tai osapuolten tehdessä sopimusta, tulisi pyrkiä mahdollisimman yksiselitteiseen sopimukseen, jonka molemmat osapuolet ymmärtävät samalla tavoin.

4) Erot eri maiden lainsäädännössä ja tähän liittyvät lainvalintakysymykset
Ongelmat liittyvät sopimuksenteossa mm. sopimukseen sovellettavan lain määräytymiseen, kieli- ja kulttuurieroihin sekä lainsäädännöissä oleviin kansallisiin eroihin.

Tulevaisuudessa ns. sähköisten allekirjoitusten merkitys kasvaa ja samalla verkon välityksellä tehtäviin sopimuksiin liittyvät epävarmuustekijät vähenevät eräiltä osin. Sähköisellä allekirjoituksella voidaan muun muassa tehokkaasti varmentaa tiedonsiirron eheys eli ettei sähköinen tahdonilmaisu muutu tiedonsiirron aikana, sekä varmistaa viestin lähettäjä eli huolehtia autentikoinnista.

Sähköisillä kauppapaikoilla sopimuksentekomenettelyjä ei voi luonnehtia vakiintuneiksi. Myös asiakkaan ostoprosessi poikkeaa perinteistä ympäristöstä ja useat osto-/käyttötapahtumaan liittyvät kysymykset saattavat jäädä epäselviksi.

Verkkokaupan käytäntöjen vakiintumattomuuden ja kuluttajansuojan vuoksi on pyritty luomaan sääntöjä, jotka selkeyttävät sopimuksen tekoa sähköisillä kauppapaikoilla:

- Palveluntarjoajasta annettavat ennakkotiedot

Sähköisen kaupankäynnin direktiivi edellyttää, että palvelujen tarjoaja antaa itsestään riittävät tiedot asiakkaille ja viranomaisille mm. tunnistamista, maantieteellistä sijoittumista ja yhteyden ottamista varten, sekä juridisen statuksen selvittämiseksi. Suomessa direktiivin vaatimus on toteutettu tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta annetun lain (458/2002) 3 luvun 7 §:ssä):

- Tiedonantovelvollisuus tilausta tehtäessä

Sähköisen kaupankäynnin direktiivi edellyttää myös, että palvelujen tarjoaja antaa ennen tilauksen tekemistä ainakin seuraavat tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta annetun lain 3 luvun 8 §:n mukaiset tiedot selvästi, ymmärrettävästi ja yksiselitteisesti.

1) sopimuksen teon tekniset vaiheet;
2) tallentaako palvelun tarjoaja tehdyn sopimuksen ja onko se toisen osapuolen saatavilla;
3) tekniset keinot, joilla voidaan tunnistaa ja korjata syöttövirheet ennen tilauksen tekemistä;
4) kielet, joilla sopimus voidaan tehdä;
5) palvelun tarjoajan noudattamat asiaa koskevat käytännesäännöt sekä missä ja miten ne ovat sähköisesti saatavilla.

- Sopimusehtojen antaminen asiakkaalle

Sähköisen kaupankäynnin direktiivi ja tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta annetun lain 3 luvun 9 § edellyttävät lisäksi, että palvelujen tarjoaja antaa asiakkaalle
tarjottavan palvelun sopimusehdot siten, että vastaanottaja voi tallentaa ja toisintaa ne. Säännös koskee sekä kuluttajasopimuksia että elinkeinonharjoittajien välisiä sopimuksia.

- Vastaanottoilmoitus tilauksesta

Sähköisen kaupankäynnin direktiivin ja tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta annetun lain 3 luvun 10 §:n (Tilaus ja vastaanottoilmoitus) ja 11 §:n (Vastaanottamisen ajankohta) mukaan, palvelujen tarjoajan edellytetään antavan vastaanottoilmoituksen tehdystä tilauksesta asiakkaalle.

Kuluttajansuoja etäsopimuksissa

Etämyyntiä koskeva direktiivi kuluttajansuojasta etäsopimuksissa (97/7/EY) imple-mentoitiin osaksi Suomen oikeusjärjestystä kuluttajansuojalain muuttamisesta annetulla lailla (1072). Muutokset tulivat voimaan 1.3.2001 alkaen.

Etämyynnillä tarkoitetaan eräitä poikkeuksia lukuunottamatta kaiken tyyppistä elinkeinonharjoittajan kuluttajalle suuntaamaa etäviestimen avulla tapahtuvaa kulutushyödykkeiden tarjoamista. Tämä voi tapahtua esimerkiksi Internetin, postin, television tai puhelimen välityksellä. (ks. tarkemmin KSL 6:4)

Kuluttajansuojalain koti- ja etämyyntiä koskeva 6 luku sisältää useita kuluttajakaup-paa koskevia erityismääräyksiä, jotka ovat osin päällekkäisiä sähköisen kaupan-käynnin direktiivin vaatimusten kanssa, ja osin sen vaatimuksia täydentäviä.

Ks. Juha Laine: Verkkokauppaoikeus s. 229-245, kuluttajansuojalain 6 luku.

Päivitetty:
29.10.2003 Helena Tirronen, helena.tirronen@tamk.fi